Kolmas viikko toi mukanaan Masai-heimon haasteet

160km:n matka Masai-maille Narokkiin kulki läpi Nairobin liikenneruuhkan, näimme ilmastoa kuivuuden hiekkapyörteistä vihreään rehevyyteen vuoristomaisemia tarkkaillen. Matkalla meidät yllätti muutapa paviaani sekä lehmä- että antilooppivaroituskyltit.

Alkuviikosta teimme kaksi niin sanottua kotikäyntiä. Kävimme kahden naisen pihalla kertomassa todistuksia ja rukoilemassa heidän puolestaan. He asuivat todella köyhissä oloissa istuen päivät pitkät maassa lajitellen maissia kanojen juostessa ympäriinsä ja varastellen vähäistä maissin määrää. Lapsetkin olivat jo tottuneet kärpäspaljouteen, koska eivät välittäneet vaikka naama olisi ollut täynnä kärpäsiä tunkeutumassa silmiin, sieraimiin ja suuhun.
Perinteiseen tapaan teimme myös kaksi kouluvierailua. Peruskoulun lapset olivat hyvin kiinnostuneita Sennin tarinasta, jonka Robin kuvitti taululle mahtavilla piirtäjänlahjoillaan. Masikonden toisen asteen koulussa draamojen ja todistuksien sekä Mitjan alustuspuheenvuoron jälkeen jaoimme tytöt ja pojat ryhmiin ja heillä oli mahdollisuus kysyä mitä vain. Kysymyksiä joihin heillä ei ole vastauksia tai uskalla kysyä seurankunnassa. Me pääsimme vastailemaan kokemusten ja Raamatun perustein. Lähinnä kysymykset käsittelivät alkoholia ja ihmissuhteita.
Pitkä odotus palkittiin! Oltiin kuultu jo aikasemmin, että Masai-heimon parissa saadaan teurastaa vuohi tai lammas. Robin ja Aku pääsivät vetämään parilta kanalta päät poikki. Tytöt kirkuivat vieressä kun päät jäivät käteen ja kanat lähtivät juoksemaan. Saimme myös biologian oppitunnin kanan osista. Joona sai luvan myöhemmin samana päivänä katkaista pullealta karitsalta kaulan, olisi ruokaa tiedossa muutamaksi päiväksi. Päivälliseksi saimme herkullisia lampaan sisäelimiä. Myöhemmin näimme ruhon lojuvan korissa ruokakomeron nurkassa kärpäsien päällystämänä.
Masai-ihmisiltä voi oppia jotain. He olivat hyvin ystävällisiä ja palvelualttiita. Ystävämme Erick tuli joka aamu tekemään aamupalaa meidän vielä nukkuessamme, näytti meille ympäristöä, opasti ja tinki kaupankäynnissä meidän puolestamme. Hänen isänsä Joseph oli seurakunnan vanhemmistojäsen ja hyvin viisas sekä isällinen henkilö.
Saimme luvan kaivaa kuoppia puuntaimille sekä istuttaa puut. Erick näytti meille esimerkkiä ja kyllä tuli sellanen tunne että me ollaan näitä peukalokeskelläkämmentä-ihmisiä.

Masai-kirkko oli aivan erilainen kuin savesta ja lannasta tehty Athi riverin pikkukirkko, jonne mahtui n.20 henkilöä. Masai-kirkossa hypittiin ja taputeltiin ylistyksen tahtiin yli sadan hengen voimin kun taas Athi riverin kirkossa istuttiin naisenemmistön seurassa. Masaikirkolla pidimme kolmen viikonloppukokouksen saarnat, Joona & Amy puhujapöntön takana.
Tiistaina lähtö pois Masai-mailta kohti Nairobia suomalaiseen kotiin.
-Robin & Aku