Viikko takana, monta edessä!!

Noniin, reissumme on alkanut! Innostunut joukkomme kokoontui Helsinki-Vantaan lentokentälle maanantaina 19.9 ja matkaa ensimmäiselle etapille, Nairobiin, tehtiin yli 16h. Lensimme Keniaan Lontoon kautta, jossa vaihdoimme lentokonetta. Saapuessamme Kenian lentokentällä, meitä vastassa olivat paikalliset missionuoret afrikkalaisen minibussin kera. Kenialaiseen kulttuuriin tutustuminen alkoi heti lentokoneesta ulos astuttaessa. Rento elämänmeno, erilainen arkkitehtuuri ja kiinnostus "musunguja" (valkoihoisia) kohtaan tulivat heti vastaan Nairobin kaduilla. Matkasimme noin 50 km päähän Nairobista maaseutu alueelle Missionuorten Athi River-keskukselle.

Keskus, jossa majailemme nämä ensimmäiset viikot on tosi siisti. Huoneista ei vielä toistaiseksi ole löytynyt ylimääräisiä kavereita, pihassa ei seikkaile roskia, kuten muualla näkee ja ulkohuussissa on melkein ilo käydä. Vettä on riittänyt sekä peseytymiseen, pyykinpesuun että juomavedeksi. Tästä olemme olleet erittäin kiitollisia. Keskuksen henkilökunta on todella välitöntä ja ystävällistä. Olemme ruokailleet, rukoilleet ja tehneet töitä yhdessä paikallisten kanssa. On ollut todella antoisaa huomata kuinka voimme kokea uskonyhteyttä ihmisten kanssa, joilla on aivan erilainen kulttuuri ja elämäntausta. Henkilökunnalla on myös palava halu levittää evankeliumia rakkauden ja käytännön teoilla julistuksen lisäksi.

Olemme saaneet nauttia joka päivä monimuotoisesta luonnosta kuivuudesta huolimatta. Täällä voi törmätä kirahveihin, apinoihin, gaselleihin, värikkäisiin lintuihin ja liskoihin ja muihin Afrikan luontokappaleisiin. On ollut hämmästyttävä nähdä kuinka pienenkin sateen sattuessa luonto alkaa viheriöimään. Pienen pieni sadekuuro on siis saapunut kerran täällä olomme aikana. Kunnon sadetta täällä ei ole ollutkaan puoleen vuoteen.

Viikko on kulunut pääasiassa kouluja kiertäessä: ala-asteilla, kuurojen sisäoppilaitoksessa, tyttöjen lukiossa sekä orpokodissa. Kaikkialla olemme saaneet todella lämpimän vastaanoton ja olemme saaneet levittää ilosanomaa Jeesuksesta draamojen, puheiden, leikkien ja erilaisten käytännöntöiden kautta. Samalla olemme saaneet henkilökohtaisesti kohdata ihmisiä niin pieniä, kuin vähän isompiakin. Tiimi on saanut haastaa itseään, ja olemme saaneet huomata miten täynnä olemme lahjakkaita näyttelijöitä, puheiden pitäjiä sekä lastenhoitajia ja heidän kanssaan leikkijöitä.

Päivärytmi liikkuu paljolti auringon mukaan. Me suomalaisetkin olemme kerrankin ajoissa nukkumassa. Parhaimmillaan jo yhdeksältä illalla untenmailla.

Viikon mietteitä:

Paikallisella orpokodilla käynti oli todella mieleenpainuva ja ajatuksia herättävä. Orpokodilla meidät jaettiin eri toimialueisiin ja sain olla Sennin kanssa auttamassa pienten vauvojen hoidossa, ikähaitarilta lapset olivat 3kk-1v3kk väliltä. Ryhmään kuului kahdeksan lasta, joiden hoitovastuu oli yhdellä hoitajalla. Palkkaa orpokodin työntekijät saavat n.45 € kuukaudessa. Minuun teki todella vaikutuksen se, kuinka rakkaudella ja kärsivällisesti hoitaja kohteli lapsia vaikka työtä oli paljon, pitkä päivä töissä, ja huomiota yhdelle lapselle ei riittänyt paljonkaan. Samalla tuli mieleen, kuinka huutavaan tarpeeseen Suomessa mm. roskiin heitetyt kestovaipat olisivat täällä. Vaippojen kuntoa ei pysty edes kuvailemaan.

Pienet orpovauvat veivät todella sydämen heitä viihdyttäessä, kylvettäessä ja syöttäessä. Lapsista aisti todellisen rakkauden kaipuun. Jotkut heistä olivat niin apaattisia, että sylissä pitäminen ja juttelu eivät tehneet heihin mitään vaikutusta.

Minulle jäi erityisesti mileen pieni poika, joka todella janosi rakkautta. Hän istui vaikka kuinka kauan sylissäni pää rintaani vasten silmät kiinni ja kuunteli kun hyräilin hänelle hiljaa. Välillä sormeillen pienillä käsillä ristiä, joka riippuu kaulassani. Siinä istuessa tajusin kuinka paljon Jumala noita pieniä rakastaa. Jos minä pystyn edes vähän tuntemaan hellyyttä ja rakkautta heitä kohtaan, kuinka paljon enemmän Taivaan Isä tuntee niin heitä ja meitä kaikkia kohtaan. Samalla mietin sitä, kuinka meillä tulisi olla Jumalan edessä samanlainen asenne kuin tällä pienellä pojalla. Janota rakkautta, jota Jumala haluaa meille antaa. Olla niin lähellä, istua Isän sylissä, että voimme kuulla sydämen lyönnit, ymmärtää ja nähdä Jumalan tahdon. Siinä saamme täyttyä rakkaudella mistä antaa ja jakaa muille.

Oli haikeaa jättää kaikki suloiset lapset orpokodille. Henkilökunnan kiitollisuus avustamme lämmitti sydäntä ja päivän jälkeen todella tuntui siltä, että oli pystynyt olemaan avuksi ja hyödyksi monelle ja saanut jakaa Jumalan rakkautta monin eri tavoin. Mikä parasta olemme menossa vielä auttamaan orpokodille uudestaan tällä viikolla.

- Iisa-Mari

Kuurojen sisäoppilaitoksessa Machakoksessa kohtasin tytön nimeltä Zahara, joka oli päässyt opiskelemaan lukion ensimmäiselle luokalle onnistuttuaan hyvin kokeissa, joissa monet tiputetaan pois mahdollisuudesta saada ylempää koulutusta. Hän asui kaukana kotoaan, hänellä oli iso perhe Pohjois-Keniassa. Kommunikoimme kirjoittaen, Kenialaiset osaavat hyvin englantia. Sain rukoilla hänen puolestaan.

Eräs toinen oppilaista oli koskettunut niin paljon Robinin todistuksessa jakamasta Raamatun jakeesta Joh 3:16, että hän tuli pyytämään lisää jakeita meiltä, joita hän kirjoitti käteensä. Rukoilimme myös hänen, ja monien muiden oppilaiden kanssa. Nämä kohtaamiset vaikuttivat minuun syvästi.

Lapset myös esittivät meille omia esityksiään. Kuurot oppilaat esittivät tanssi ja musiikki esityksiä osoittaen huikeaa rytmitajua ja lahjakkuutta.

Tuntuu, että lapset täällä arvostavat koulunkäyntiä aivan eri tavalla kuin Suomessa. Vaikka koulupäivät ovat pitkiä, ne voivat alkaa jo kuuden aikaan aamulla ja päättyä vasta kuudelta illalla.

Mutta silti lapset ovat joka päivä innoissaan oppimassa. Meidätkin lapset ottivat tosi innolla vastaan ja jaksoivat seurata draamat, sketsit ja puheet. Lapset myös halusivat toivottaa meidät tervetulleiksi esittämällä meille itse tanssia ja laulua.

- Senni