Mombasa, mombasa... Intian valtameren rannalla sijaitseva, Kenian toiseksi suurin kaupunki on tullut pikkuhiljaa tutuksi. Mombasa on mielenkiintoinen yhdistelmä trooppisia rantoja, kenialaista luontoa ja afrikkalaista kaupunkikulttuuria. Tälläisiä rantoja ei kanarian saarilta löydä. Kymmeniä kilometrejä pitkiä dyynejä ja turkoosi vesi on aivan eri luokassa kuin mitkään aikaisemmin näkemämme rannat. Mombasa on hieman nuhjuinen kaupunki. Pölyä leijuu ilmassa, rakennukset ovat rapistuneita, kaikki on vähän rempallaan ja keskustasta puuttuu kalliiman hintaluokan liikkeet ja ravintolat. Silti se kiehtoo. Sokkeloiset kujat ovat täynnä kojuja ja ihmisiä. Matatu kuskit huutelevat kilpaa asiakkaita kyytiin. Turistit pitävät tarkasti laukuistaan ja repuistaan kiinni. Katulapset ja rammat kerjäävät ruokaa. Ihmiset kiirehtivät töihin ja etenkin töistä pois. Paljon vilskettä ja vilinää. Ruuhkaiset tiet ja hälisevä ihmispaljous saa suomalaisen väsymään nopeasti kaupungilla kiertelyyn. Tätä on afrikka.
Toinen viikkomme Mombasassa on sujunut kohtalaisen leppoisissa merkeissä. Olemme mm. auttaneet paikallista Ywam-keskusta heidän remontissaan, vierailleet kouluissa ja seurakunnissa sekä järjestäneet ulkoilma kokouksen paikallisessa lähiössä. Palvelutyöt ovat sujuneet hyvin ja jo rutiinilla.
Keskuksen vieressä on pieni julkinen uimaranta, jota paikalliset suosivat. Mombasan nuorten miesten keskuudessa eräs "ammatti" on beachboy eli rantapoika. Nämä nuoret miehet hengailevat rannoilla ja yrittävät kaupata kaikenlaisia palveluja etenkin turisteille. Myös tällä rannalla on beachpoikia. He tulevat juttelemaan ystävällisesti ja keskustelun edetessä pieniä tarjouksia alkaa sadella. Meille on yritetty myydä mm. mehua, koruja, riuttaretkeä, merisafaria, marihuanaa ja jopa vihjaillen seksipalveluita. Kaikesta huolimatta olemme muutaman kanssa jutelleet paljonkin. Daegu niminen 25-vuotias nuorimies tuli heti meidän ensimmäisellä vierailullamme rannalla juttelemaan meille. Hän sanoi viettävänsä kaikki päivät rannalla. Hän kertoi tulevansa aamulla ja lähtevänsä illalla. Päivät hän viettää aikaa ystävien kanssa, joiksi hän meidätkin laski. Tutuistumme häneen hyvin ja kerroimme myös omasta uskostamme Jeesukseen ja siitä miten Jumala voi muuttaa elämämme. Daegu kiinnostui kristinuskosta ja kertoi kokeilleensa kaikkea mitä maailmalla on tarjota; koulua ja opiskelua, jalkapalloa, alkoholia, huumeita ja seksiä sekä eri uskontoja mutta mikään ei ollut tuonut tyydytystä. Hän kertoi haluavansa löytää totuuden. Ostimme hänelle raamatun ja kerroimme totuuden löytyvän kansien välistä. Viimeisimpinä päivinämme sillä rannalla Daegu tuli sanomaan meille haluavansa antaa elämänsä Jeesukselle. Hän halusi muutosta. Rukoilimme ja paikallisen missionuorten keskuksen johtaja Eric otti hänen seuraamisensa tehtäväkseen.
Saatat ajatella Daegun teeskennelleen. Ainakin meillä se oli mielessä moneen kertaan. Mutta emme usko sitä. Hänestä todella näki miten hän kaipasi muutosta. Heti ensi keskustelusta asti hän osoitti aitoa kiinnostusta ja, toisin kuin muut, hän ei missään vaiheessa yrittänyt kaupata meille mitään. Monesti kenialaiset vain vastailevat myöntävästi, koska he haluavat miellyttää. Mutta Daegu ei tehnyt niin. Hän sanoi suoraan mitä ajatteli vaikka se olisi ollut ristiriidassa meidän kanssa. Hän oli aito. Olemme huomanneet suomalaisissa olevan sen hyvän puolen, että he ovat aitoja. Suomalaiselta saa suoran vastauksen. Jos kysyt Erkkiä Suomessa seurakuntaan, hän saattaa vastata:"Pa***t, en minä mihinkään kirkkoon tuu". Vähintään rehellistä! Keniassa kenialaiset vastaavat usein "kyllä kyllä", ja eivät kuitenkaan koskaan saavu paikalle. He eivät vain halua tuottaa pettymystä mutta pidemmän päälle se on rasittavaa, koska ei koskaan tiedä milloin todella ilmaistaan oma mielipide.
Kaksi viikkoa jo Mombasassa takana ja vielä kolme edessä. Aktiomme Keniassa alkaa saavuttamaan jo loppukirin. Siirrymme seuraavaksi Ywam-keskukselta Kenian suurimman seurakunnan Jesus Celebration Centerin hommiin. Muutamme Mombasan pohjoispuolelle kerrostaloasuntoon, jossa vietämme seuraavat kaksi viikkoa.
Viimeisenä päivänä kävimme hyvästelemässä Daegun rannalla. Hän kertoi lopettaneensa tupakanpolton. Puhuimme tulevaisuudesta ja unelmista. Hän sanoi haluavansa perustaa rehellisen yrityksen, hankkia perheen; vaimon ja kaksi lasta. Ei me ihmiset niin erinlaisia olla. Hän kertoi haluavansa elää hyvän elämän. Nyt hän omisti vain vaatteensa ja meidän ostaman raamatun. Mutta hän kertoi, että hänellä on nyt toivo. Hänellä on tarkoitus. Hänellä on nyt tulevaisuus. Kun joimme kokista ja katsoimme auringonlaskua Daegu sanoi: "Tässä elämässä on kyse vain Jeesuksesta". Todellakin! Vain Jumala voi tyydyttää tarpeemme ja antaa meidän elämälle tarkoituksen ja tulevaisuuden.
- Mitja
